tag:blogger.com,1999:blog-80155741238407642712024-02-08T17:07:46.871+02:00Läpi harmaan kivenKoska hän ei tiennyt, että se on mahdoton tehtävä, hän meni ja teki sen...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.comBlogger37125tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-18950810611457767282010-03-15T11:15:00.003+02:002010-03-15T11:26:53.330+02:00Aurinkoa risukasassaUlkona on kaunis ilma. Aurinko paistaa. Jos ei jumituttaisi, niin lähtisin koirien kanssa kävelemään ja nauttimaan siitä. Ehkä myöhemmin. Nyt pitäisi hoitaa muitakin asioita, kuten valmistaa illan luentomateriaali. Eikä lainkaan viimetipassa..<br /><br />Viime viikko meni hyvin vaihtelevissa tunnelmissa. Alkuviikon ahdistuksen jälkeen koetin jälleen kerran paeta tilannetta "mitä en mieti, sitä ei ole"-olotilaan, kunnes oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Viimeisenä mahdollisena päivänä, tietenkin. Nyt on asiat taas jotakuinkin järjestyksessä, vaikka eniten tässä turhauttikin -ja turhauttaa edelleen- se, ettei tämä taatusti ole viimeinen kerta kun joudun vastaavaan tilanteeseen. Toivon pian pääseväni psykoterapiaan, jotta voisin oppia uusia käytösmalleja, yksin en siihen pysty.<br /><br />Minulla oli täällä pieni vauvakin hoidossa yksi päivä. Oli muuten väsyttävää puuhaa, ei sitä osaa ajatellakaan, kuinka raskasta nelikuisen viihdyttäminen voi olla. Etenkin vajailla yöunilla. Mutta oli se toisaalta kivaakin. Toi kivasti rytmiä päivään, oli pakko touhuta, ei ollut mahdollisuutta jumittua koneelle pitkäksi aikaa kerrallaan. Varmasti ajan kanssa siihen jopa tottuisi, eikä se tuntuisi enää niin raskaalta. Pienen pieni vauvakuume nostaa päätään, mutta josko sitä nyt vielä miettisi. En tiedä haluanko siirtää geenejäni eteenpäin.<br /><br />Nyt luentomateriaalin kimppuun...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-68482083763353264852010-03-08T20:53:00.003+02:002010-03-08T21:07:20.741+02:00SelviytymiskriisiTänään olen vellonut suuren ahdistuksen vallassa. Niin paljon hoitamatta jääneitä asioita, jotka kaatuvat pian niskaani. En tiedä miten selviän. Miksen voinut hoitaa niitä silloin kun oli aika? En voi kertoa tästä asianosaisille, minulla ei ole toimimattomuudelleni mitään selitystä. Tarvitsen tekosyitä! Tarvitsen terapiaa, jotta tämä kuvio ei toistuisi aina uudestaan ja uudestaan. Olen vältellyt näiden asioiden ajattelemista ahdistuksen vuoksi. Miksi välttelin, olisin saattanut kyetä selvittämään ne vielä! Nyt täytyy pakoilla, miettiä tekosyitä. Aikaa ei ole paljoa, kohta kaikki kaatuu päälle. Miten minä selviän? Miksi minulle aina käy näin?<br /><br />Mies totesi tänään, että olin paljon iloisempi kun kävin töissä. Nyt kun hän tulee töistä kotiin, hän näkee iltapäivään asti nukkuneen, yhä aamujumitusta potevan väsyneen naisen, joka vain valittaa kuinka pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta mitään ei saa tehdyksi. Minä en haluaisi olla tällainen. <br />Tämä herätti minut pohtimaan. Oliko minulla oikeasti asiat paremmin ennen sairaslomaa? En usko. Silloin olin ahdistunut töissä. Silloin olin siellä paniikissa hoitamattomien asioiden takia, silloin velloin yksin ahdistuksissani kun en saanut mitään tehdyksi. Ei silloin ollut yhtään helpompaa, ahdistus vain hellitti kotona, kun pääsin pakoon sitä kaikkea. <br /><br />Minä en tiedä mitä tehdä. Kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. En pärjää töissä, mutta en pärjää kotona sen paremmin. Yrittäjänäkään en pärjää, vaikka sitä tässä haparoiden koitan toteuttaa. Minusta ei ole tähän maailmaan, miksi minun ei voida jo antaa vain olla?..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-46626812188424873742010-03-04T15:54:00.002+02:002010-03-04T16:06:23.738+02:00UnihäiriöOlen aina tiennyt, ettei vuorokausirytmini ole normaali. Ihan jo ala-asteella kesälomilla valvoin yöt ja nukuin päivät. Herääminen on aina ollut tuskaa, välillä jopa mahdotonta. Ylä-asteella se meni siihen, että ehdin kouluun siinä ruokiksen aikoihin. Töihin olen useimmiten selvitytynyt ajoissa, mutta on niitäkin kertoja, etten kertakaikkiaan ole herännyt kelloon tai olen sammuttanut sen unissani. Minun pitää muutenkin torkuttaa vähintään puoli tuntia, en millään pysty nousemaan heti kellon soitua.<br /><br />Osastohoidossa ollessani tästä tuli puhetta lääkärin kanssa. Hän puhui siitä unihäiriönä. Eilen kun kävin tällä samaisella lääkärillä, hän kysyi onko tätä unihäiriötä koskaan yritetty hoitaa melamiinilla (meniköhän oikein, joku sellainen kuitenkin). En ollut edes tiennyt, että tähän voisi olla hoitoa, olin kuvitellut vain olevani ilta-ihmisiä, mutta kuulemma minulla on viivästynyt vuorokausirytmi ja sain nyt sitten lääkkeen siihen. Minun on hyvin, hyvin vaikea uskoa, että tämä ongelma ratkeisi ikinä. Voiko lääke oikeasti auttaa ja miksei kukaan ole antanut minulle sitä lääkettä aikaisemmin?!<br /><br />Tämän aamun perusteella lääke tulee todella tarpeeseen, kunhan vain saan aikaiseksi käydä ostamassa sitä. Menin nukkumaan siinä puolenyön aikoihin ja mies herätti minut aamulla kauhealla vouhotuksella. Hänen puhelimensa oli pudonnut vessanpönttöön ja hän tarvitsisi minun puhelimeni mukaan töihin. Minulla ei ole muuta herätyskelloa kuin kännykkäni, mutta koska minulla ei mitään menoa ollut, annoin puhelimeni, miettien että mahdankohan herätä ikinä. Jossain vaiheessa heräsin kyllä ja oli tarkoitus noustakin, mutta koska en siihen heti kykene, eikä minulla ollut sitä torkutinta, niin nukahdin uudestaan. Kun sitten jälleen heräsin, oli ihan sellainen olo, että kellon täytyy olla tosi paljon. Veikkailin että lähemmäs yksi, mutta toivoin hartaasti, että alle puolenpäivän. Ja kilinkellit! Raahauduin alakertaan katsomaan kelloa ja se oli jo puoli kolme. Siis puoli kolme! Käsittämätöntä! Ja minä kun olisin voinut hyvin jatkaakin vielä unia, pakotin itseni ylös. Kiltti lääke, tee ihmeitä!..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-68592020050614963282010-03-01T11:20:00.002+02:002010-03-01T11:37:31.140+02:00Kenen vastuu?Haluaisin hieman avautua Suomen hoitojärjestelmästä. Itse koen saaneeni ihan kohtalaisen hyvää hoitoa, etenkin nyt kun asiat ovat vihdoin edenneet. Mutta.. jos en olisi itse tiennyt mikä minua vaivaa, minua hoidettaisiin vieläkin masennuspotilaana. Itse sain lääkäreitä valistaa adhd:sta ja kertoa miten asiassa tulisi edetä. Minua pompoteltiin lääkäriltä toiselle ja kaikille sain kertoa ihan samat asiat. Jotkut tajusivat mistä on kyse, jotkut vähättelivät. Taistelin kuitenkin asian puolesta ja lopulta pääsin kunnon tutkimuksiin. Entä jos en olisi jaksanut?<br /><br />Epäilen että ystävälläni on adhd, hän epäilee sitä myös itse. Hänellä ei kuitenkaan ole voimia lähteä taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Häntä on hoidettu masennuspotilaana yhdeksän vuotta. Yhdeksän vuotta hän on syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt satunnaisesti terapiassa. Yhdeksän vuoden jälkeenkään hän ei koe saaneensa noista mitään apua. Mikä on yhteiskunnan vastuu? Miksi kukaan ei ole ottanut selvittääkseen mikä hänellä on oikeasti taustalla? Miksi ketään ei kiinnosta, ettei lääkkeistä ole apua? Miksi kukaan ei ota mitään vastuuta sairaasta ihmisestä, jonka elämä on aivan sekaisin ja jolla ei ole voimia taistella? <br /><br />Ystäväni asuu yksin pienen vauvan kanssa ja koettaa selviytyä arjesta päivä kerrallaan. Ja minä en voi kuin toivoa, että hän jaksaisi...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-15516710798431541922010-02-28T16:20:00.003+02:002010-02-28T17:26:39.447+02:00Hyvä päiväTänään on ollut hyvä päivä. Aamulla tuntui, että jumittamiseksi menee taas, mutta kun mies kirjaimellisesti potki mua perseelle sen verran, että sain lääkkeet otettua, niin johan lähti päivä käyntiin. Käytiin koirien kanssa lenkillä pellolla ja ne saivat kirmata sydämensä kyllyydestä. Voi että minulla on aina hyvä mieli, kun katson kuinka ne nauttivat! Voi kun kykenisin tarjoamaan tuon niille joka päivä! Toivon todella, että nyt kun päivätyö jää pois häiritsemästä elämää, niin koirat saavat säästetyn ajan lyhentämättömänä itselleen. Tekisi mieli sanoa, että lupaan, mutta en voi kuin toivoa, että minusta on siihen. Ja kaikkeen muuhun. <br /><br />Olin kyllä paljon onnellisempi ja huolettomampi silloin kun oikeasti uskoin aina kykeneväni kaikkeen. Nykyään olen aivan liian tietoinen tilastani. Ennen mottoni oli "koska hän ei tiennyt, että se oli mahdoton tehtävä, hän meni ja teki sen", sellainen minä olin. Nykyään tiedän, että epäonnistun kuitenkin, asioista innostuminenkaan ei ole enää samanlaista, vaan sitä varjostaa aina pelko. Onko minusta sittenkään tähän? <br /><br />Mutta nyt en välitä siitä, vaan nautin hyvästä päivästä...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-30107344058183619082010-02-26T13:43:00.003+02:002010-02-26T13:58:52.085+02:00Nyt on sitten diagnoosiKirjoittaminen on jäänyt, se aloittamisen vaikeus.. Nyt kuitenkin pitäisi skarpata, sillä minun olisi hyvä pitää päiväkirjaa ihan sitäkin varten, että osaan kertoa jotain lääkärilleni viikon kuluttua kun minulla on sinne aika.<br /><br />Pääsin kaksi viikkoa sitten osastotutkimuksista ja sain kuin sainkin diagnoosin. Minua haastateltiin, käytiin elämääni, vaikeuksiani läpi ja tarkkailtiin, havainnoitiin. Kaksi viikkoa siellä olin ja tapani mukaan pakkasin kamani ja lähdin päivää ennen jakson päättymistä, koska suutuin. Menin kuitenkin seuraavana päivänä loppuhaastatteluun kuulemaan mitä minusta on saatu selville ja diagnoosi oli tarkkaavaisuushäiriö (ei vielä varmaa onko add vai adhd) ja persoonallisuushäiriö (piirteitä useista). <br /><br />Päätin aloittaa uuden elämän sairaalasta päästyäni, kuten hyvin usein ennenkin. NYT minä alan pitämään kotia kunnossa, NYT minä opettelen pärjäämään töissä. No tämä elämänmuutos ei päässyt edes alkuun, kun kotiin päästyäni tilanne oli ennallaan. Ensimmäisen viikon vain jumitin, enkä saanut mitään aikaiseksi. Seuraava viikko sujui kyllä huimasti paremmin, sillä otin kokeesti pitkästä aikaa Concertan. Lääkärit olivat typerien palikkatestien perusteella päätelleet, ettei se toimi minulla niin kuin pitäisi ja minä olin alkanut uskomaan. Pärjäsinhän osastojaksonkin ilman. En ottanut huomioon, että siellä minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Tajusin jälleen miten suuri apu lääkkeestä on, sanoivat muut mitä sanoivat, ja olen siitä lähtien syönyt sitä jälleen säännöllisesti.<br /><br />Päähänpistojani se ei kyllä ole poistanut. Kun sain pidettyä kotia paremmassa kunnossa, niin tajusin että se olisi mukavampaa, jos olisi kivempi sisustus. Niinpä maalasin keittiönkaapit valkoisiksi, ostin dc-fix-muovia tasoihin ja revin kylppäristä tapetit puoliksi irti. Pitäisi vielä maalata toinen kerros, laittaa muovit tasoihin ja repiä loput tapetit ja tapetoidakin se vessa. Mutta kun ei mua enää huvita. Mies kyllä repii pelihousunsa jos en tee tätä projektia loppuun, se meinasi repiä jo projektin aloittamisesta. Onneksi sairasloma jatkuu vielä..<br /><br />Olen kyllä tajunnut, etten pärjää töissä lainkaan. Ainakaan tuossa nykyisessä. En ole vielä irtisanoutunut, mutta yritys lähtee toimimaan kokopäiväisenä maaliskuun puolessa välissä. Siihen mennessä on uskallettava viedä irtisanomisilmoitus töihin ja lähteä kokeilemaan siipiään sellaisessa missä on oikeasti hyvä ja mitä tykkää tehdä. Voi kun vain jaksaisin tehdä kaikki vaadittavat paperihommat kunnolla ja pitää meteliä itsestäni riittävästi. Sitten kyllä pärjään. Mutta ei se selviä kuin kokeilemalla, joten kokeiltava se on. <br /><br />Avohoito ja kongitiivinen psykoterapia on seuraavat askeleet kuntoutumiseen. Toivon, että vielä joskus saisin elämäni hallintaan, vaikkakaan tieytyistä adhd:n mukana tulevista piirteistäni en koskaan halua luopua. On tässä paljon hyvääkin...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-5061194442364841982009-12-07T08:37:00.002+02:002009-12-07T09:01:35.896+02:00Elämä voittaa jälleenTein havainnon. Jos ottaa Efexorin illalla, niin on virkeämpi aamulla. En tiedä kuka on keksinyt, että se pitäisi ottaa nimenomaan aamulla. Minä olen päättänyt uhmata tätäkin ja otan vastedeskin pillerini illalla. En ole ikinä herännyt niin helposti kuin nyt viimeisen viikon aikana. En ole sammuttanut torkkua unissani, enkä nukahtanut kellon sammuttamisen jälkeen, kun olen jo päättänyt nousta. Ei minua vieläkään <em>huvita</em> nousta, mutta minä <em>pystyn</em> siihen. <br /><br />Teen tässä myös paluuta 54mg Concertaan. Olen siis nyt ottanut aamulla 36mg ja iltapäivällä 18mg, jos muistan. Mutta tuntuu ettei sillä ole suurtakaan vaikutusta, liekö toleranssi kasvanut vai mitä, mutta olen aika monena päivänä jättänyt ottamatta kokonaan, kun tuntuu että se on ihan se ja sama. Nyt siis olen palannut täysin vanhaan malliin ja mahdollisesti elän ylistimulaatiossa. Mutta mitä sen on väliä, jos kerran elämänlaatuni paranee tällä yhdistelmällä huimasti. <br /><br />Olen kauheassa ristiriidassa töiden lopettamisen kanssa. Nyt kun elämä alkoi jälleen voittaa, tämä työkään ei ahdista niin paljoa. Tulee sellainen olo, että sama kai se olisi täällä vielä roikkua. Ja sitten iskee pakokauhu, minähän nimenomaan haluan pois tästä oravanpyörästä! Mutta onhan se riski.. Mutta koska sitten jos ei nyt.. Mutta kun miehelläkään ei ole pysyvää työpaikkaa.. Mutta minä olen laskenut että me pärjätään.. Entä jos en saakaan mitään aikaiseksi, kun kukaan ei ole vaatimassa minulta mitään.. No totta kai saan, kun muuten ei tule rahaa.. Mutta entä jos, entä jos, entä jos.. AAARGH!!..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-32303504400233637312009-11-30T10:23:00.002+02:002009-11-30T10:45:07.273+02:00Efexor-Addi 1-0Minä luovutin. Minulla ei kertakaikkiaan ollut aikaa olla siinä kunnossa mihin tuo E:n lopettaminen minut laittoi. <br /><br />Lauantaina nukuin neljään saakka, siis iltaneljään. Heräsin vain itkemään ja raivoamaan kuinka koko päivä on pilalla ja kuinka en jaksa kolmatta päivää enää sydämentykytyksiä, kuin sähköshokkeja saisi joka kerta kun vähänkin liikahtaa. Mies kaappasi syliin, käski rauhoittua, laittoi minut sohvalle ja peitteli viltillä. Minä lähes hyperventiloin. Rauhoituttuani päätin, etten jaksa tätä enää. Otin Efexorin, sen alkuperäisen annoksen, eli 150mg. Odotin. Ja odotin. Ja niin hävisi sydämentykytykset, tuosta vain! <br /><br />Sunnuntai-iltana kysyin mieheltäni, huomaako hän minussa eroa kun vertaa viimeiseen kahteen viikkoon. Vastaus oli harvinaisen yksiselitteinen "-No kyllä!". Minua ei ollut ahdistanut kokopäivänä, ei masentanut, ei mitään. Olo tuntui, noh, normaalilta. <br /><br />Taidan olla niin riippuvainen tästä lääkkeestä, etten tule siitä koskaan pääsemään irti. En ainakaan yksin, osastohoitoa tarvitsisin siihen ja ei minulla sellaiseen ole aikaa, kun pitäisi yrittäjäksikin alkaa. Huoh.<br /><br />Mutta nyt on hyvä olla...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-22776327882004629302009-11-27T11:47:00.004+02:002009-11-27T12:02:41.927+02:00Valivalivali...Alkaa taas kyllästyttämään koko elämä. Mulla ei oikeasti olisi aikaa, saati mielenkiinota tähän lääkkeen lopetukseen juuri nyt. Ymmärsiköhän se psykiatri mitä tämä tekee minulle, että en ihan oikeasti pärjää ilman lääkettä. <br /><br />Olen kaiken lisäksi täysin työkyvytön, saikku olisi ainakin pitänyt määrätä, että saisin rauhassa kotona potea, enkä olla työkyvyttömänä töissä ja masentua sen takia entisestään. En saa tehtyä töissä yhtään mitään, Concertastakaan ei tunnu olevan juuri nyt mitään hyötyä. En jaksa enää olla edes ahdistunut, tilalle on tullut sellainen "ihan sama"-asenne, ei minua jaksa kiinnostaa jääkö työt tekemättä tai unohdanko vastata soittopyyntöihin. En jaksa stressata, koska en aio olla täällä enää helmikuussa. Ei ole enää mun ongelma. Ei ehkä kaikista fiksuin asenne, mutta juuri nyt en muuhunkaan kykene.<br /><br />En jaksaisi edes kirjoittaa tätä, aivot ovat yhtä puuroa, mitään järkevää en saa sieltä pihalle, yhtä sumua vaan kaikki. Unohdin vieläpä ostaa loppuviikolle Efexorit, joten olen nyt ollut eilisestä asti kokonaan ilman. Ja tiedän etten saa aikaiseksikaan ostettua niitä, senhän takia tässä tilanteessa ollaan, siksi minä olen lopettamassa, kun en minä niitä koskaan muistanut ostaa ja sitten tuli vieroitusoireet. No, menkööt nyt kertarytinällä sitten tämä loppu, harmi vain että sydänoireetkin alkoivat. Tai en oikeastaan jaksa enää välittää siitäkään, en minä mitään pystyisi kuitenkaan tekemään...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-89066976970703501532009-11-24T22:22:00.002+02:002009-11-24T22:45:40.528+02:00Ihmismielen kiemuroitaTänään olen vaipunut yhä syvempään masennukseen. Jännä juttu miten sen pystyy tiedostamaan, kun se on tullut kertarytinällä, eikä hitaasti hiipien. Ihmismieli on kyllä mielenkiintoinen. Miten voi tiedostaa täysin, ettei ole mitään syytä masennukseen, tietää että se johtuu lääkkeen lopettamisesta ja tietää että se olotila menee pian ohi ja silti sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä kun se tilanne on päällä, tässä ja nyt, liian lähellä. Hieman jo naurattaa, kun istuin tänään autossa, itkin pahaa oloani ja pohdin tätä samaan aikaan. Olin jotenkin raadollisen tietoinen tilastani. <br /><br />Ja ette usko, onnistuin myöhästymään bussista juuri tänään, kun siihen olisi ollut pakko ehtiä. Minulla olisi ollut ratsastustunti ja nyt sen lisäksi, että en päässyt ratsastamaan, menetin maksun tältä kerralta, koska en ollut perunut ajoissa. Miten hitossa minä voin tietää edellisenä päivänä, että tulen myöhästymään bussista? Tai niin no, pitäisihän minun se jo tietää...<br /><br />Menin sitten shoppailemaan itseni onnelliseksi. Ostin joulukoristeita ja sain kuningasidean neuloa miehen sukulaistytölle lapaset joululahjaksi. Ostin ihan tohkeissani lankaa ja puikot ja marssin bussipysäkille, josta soitin miehelleni "katsotko netistä miten neulotaan lapaset?" ja aloin väkertämään niitä bussissa. Eihän siitä mitään tullut, joten päätinkin neuloa pipon. Sain ensimmäisen rivin puoleen väliin, kunnes tuli raivari. Miten kukaan pystyy kontrolloimaan viittä puikkoa ja sikinsokin kiemurtelevaa lankaa, kysynpähän vaan! Tuossa se viritys katsoo minua nyt vaativan näköisenä eikä minun tee yhtään mieli tarttua siihen. Ja pieni ääni takaraivossani kuiskii "et sitten oppinut edellisestä kerrasta.. tai sitä edellisestä.. tai.." Turpa kiinni, ääni...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-26290461945999769162009-11-24T09:55:00.002+02:002009-11-24T10:06:37.082+02:00Siiliterapiaa mokailujen keskelläTuntuu, että mokailen ja unohtelen asioita enemmän kuin ennen. En osaa paikallistaa koska tämä on alkanut, joten en tiedä onko lääkkeen vähentämisellä osuutta asiaan. <br /><br />Unohdan nykyään ihan kaiken, eilenkin unohdin ilmoittaa eräälle henkilölle että tapaaminen peruuntuu, vaikka minua muistutettiin siitä aiemmin, muistin asian kun oli jo myöhäistä, mutta ONNEKSI tämä henkilö ei koskaan ilmestynyt paikalle, no harm done. <br /><br />Töissä teen jatkuvasti virheitä, enkä yhtään jaksaisi kuunnella sitä marmatusta joka siitä seuraa. Yksikin virhe oli sellainen, jota en ole tämän puolentoista vuoden aikana tehnyt kertaakaan ja nyt olen tehnyt sen parin viikon sisään kahdesti. Ja nämä on ihan sellaisia huolimattomuusvirheitä, ajattelen jotain ihan muuta kuin mitä olen tekemässä. Aivoni alkavat lahota lopullisesti?<br /><br />Löysin kyllä mahtavan piristyksen masennuksen keskelle. Olin eilen aivan maani myynyt, masensi, itketti ja ahdisti. Jostain tuli mieleeni sitten että olo on kuin kiroilevalla siilillä ja päädyin lukemaan niitä sarjiksia osoitteesta www.kiroilevasiili.fi tarkoituksenani kiroilla yhdessä siilin kanssa. Mutta sainkin parempaa terapiaa, nauroin lopulta aivan kippurassa ja vedet silmissä. Suosittelen siiliterapiaa kaikille...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-65566198267486216102009-11-23T10:04:00.002+02:002009-11-23T10:12:59.866+02:00HuoliYksi asia minua ihmetyttää. Nyt kun vähennän Efexoria kovaa vauhtia ja Cipralex pitäisi saada tilalle pikaisesti sen jälkeen, niin minulle ei ole varattu minkäänlaista lääkäriaikaa tai mitään, että joku valvoisi tätä tilannetta ja määräisi sen Cipralexin. Masennun tässä hyvää vauhtia (jännä miten nopeasti se tuleekin, kun annos on riittämätön), eikä kukaan ole kontrolloimassa tilannetta. Pelottavaa. <br /><br />Onhan mulla joskus tammikuussa se osastojakso, mutta sinnekkö asti pitäisi odottaa ja kestää, kun ensi viikolla olen jo täysin ilman Efexoria? Minua oikeasti huolestuttaa, sillä joskus olen jättänyt E:n ottamatta vajaaksi viikoksi (silloin annostuskin oli puolet siitä mitä olen nyt ennen lopetusta syönyt) ja olin todella ahdistunut, hermo kireällä (vai olisiko raivohullu osuvampi kuvaus) ja halusin vain kuolla tai ainakin satuttaa itseäni. Paljon pahempaa siis, kuin se masennus mikä minulla on ollut ennen lääkitystä. En halua kokea sitä enää koskaan ja tällä hetkellä tuntuu, että sellaiseksi tämä taas menee. <br /><br />Työterveyteen voisin mennä, mutta kun ei ne siellä ymmärrä näistä lääkkeistä yhtään mitään. Kai mun täytyy soittaa sille psykiatrille. Jos vain saan aikaiseksi...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-72600997020441812672009-11-22T14:20:00.003+02:002009-11-22T14:27:29.049+02:00VapausNyt sen päätin. Tein laskelmia, pohdin, väänsin ja käänsin ja lopulta sen päätin. Minusta tulee täysipäiväinen yrittäjä. <br /><br />Ei tämä tästä miksikään lisää miettimällä ja jahkailemalla muutu, miksi siis odottaa? Jos minä en tee tätä nyt, niin koska sitten on sopiva aika? Ei se missään vaiheessa tule olemaan yhtään sen järkevämpää tai järjettömämpää. <br /><br />Minulla on vapautunut olo. Kunhan vien sen irtisanomisilmoituksen töihin, niin minulla on jälleen kaikki ovet avoinna, en ole enää vakkarityön vankina. Minä voin tehdä mitä vain! Sitä paitsi aina minä olen selvinnyt, eikä maailma tälläkään kertaa kaadu, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan, sitten keksin taas jotain uutta, nyt minulla on vapaus se tehdä. <br /><br />Päätin vielä tammikuun olla töissä, kun minulla on se osastojakso silloin mutta helmikuun alusta olen vapaa, silloin pääsen toteuttamaan unelmaani, sitä ainoaa asiaa jossa olen ikinä ollut hyvä...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-40336990276933716632009-11-20T09:52:00.002+02:002009-11-20T10:01:02.685+02:00TiedostamisiaEilen istuttiin miehen kanssa autossa ja avasin varovasti keskustelun.<br /><br />Minä: Mä haluan irtisanoa itseni.<br />Mies: Mitä?!<br />Minä: Niin, en halua enää mennä töihin.<br />Mies: Miksi?<br />Minä: Kun se ahdistaa ja ihmiset siellä ovat ärsyttäviä.<br />Mies: Jaahas, nyt se Efexorin vähentäminen siis alkaa näkyä.<br /><br />Joo, tiedänhän minä sen, että se johtuu tuosta, mutta valitettavasti asian tiedostaminen ei auta. Ennemminkin se taas pahentaa asiaa, koska ahdistaa ja haluan pois, mutten voi tehdä sitä, kun se ei jälleen kerran ole järkevää. <br />Miksi mä kärvistelen täällä viikosta ja kuukaudesta toiseen, kun ei tämä kuitenkaan miksikään muutu? Välillä on hyviä päiviä, mutta niiden vastapainona tulee aina ne huonot päivät ja mä en vain jaksa enää.<br /><br />Nyt alkoi sydämentykytyksetkin. Otin hetki sitten E:n, mutta jos se ei auta parin tunnin sisään, niin lopetan tämän typerän vähentämisen ja nostan annoksen takaisin 150mg:n. Masennuksen ja ahdistuksen vielä kestän, mutta en näitä sydänoireita.<br /><br />"Mä haluun naimisiin<br />mä haluun koiran ja talon kukkuloilta<br />niin ja miehen ja sillä ois vaativa työ<br />ja minulla on aikaa"..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-46280254106348780782009-11-19T16:06:00.003+02:002009-11-19T16:09:50.275+02:00AhdistusNo niin, nyt se sitten iski. Itku ja ahdistus. :( Tänään olen ottanut kaikki negatiiviset kommentit tosi raskaasti ja minusta tuntuu etten pärjää tässä työssä ollenkaan. Haluan vain pois täältä. Koitin jo katsoa uutta työpaikkaa työkkärin sivuilta, mutta tiedän ettei ratkaisu ole vaihtaa vain johonkin, koska ihan samat ongelmat ovat edessä siellä. Mutta mä en kestä olla täällä enää hetkeäkään, mitä jos vain jäisin pois ja kokeilisin kokoaikaistaa yritykseni? Miksen mä voisi tehdä niin? <br /><br />Ahdistaaaa!..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-68194277800240476912009-11-19T08:27:00.002+02:002009-11-19T08:39:59.460+02:00Aamuärinää eväistäNo niin, ihan tohkeissani taas tein aamiaisen valmiiksi illalla ja hekumoin mielessäni kuinka ihana se on taas aamulla syödä ja kuinka energisen ja hyvän olon siitä saa. Aamusella tapani mukaan herään hieman yli viimetipan ja kauheassa kiireessä pakkaan eväitäni mukaan. Sitten lähden vauhdilla bussipysäkille. Ja mitä tajuankaan, siellä ne eväät on edelleen eteisessä! Tämä <em>niin</em> tappaa taas motivaation. <br /><br />Tämä aamiainen ei nyt yksistään ole tämän hössötyksen aihe, vaan kokonaisvaltainen terveellinen ruokavalio. Jonka aloitan aina uudestaan ja uudestaan naiivisti kuvitellen, että tällä kertaa minä pystyn siihen. Ja paskan marjat. Taidan mennä Heselle syömään tänään, koska a)en ole syönyt aamupalaa ja b)lounaskin jäi sinne eteiseen...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-59379871882629304112009-11-18T11:56:00.003+02:002009-11-18T12:23:49.306+02:00Lääkitys kohdillaan?Tänään on hyvä päivä. Kokeilin tänään yhdistelmää kunnollinen aamiainen ja 2x18mg Concerta. Toimii mielestäni paremmin aamiaisen kanssa kuin ilman, olen oikeasti aikaansaavempi ja virkeämpi, en jumitu. Täytynee ottaa vakkariohjelmistoon tuo, olen vain aina ollut todella huono syömään aamuisin, mutta yritetään! Onneksi voin sentään syödä vasta töissä, en todellakaan olisi valmis heräämään yhtään aiemmin sen takia, joku roti sentään. Lounaan jälkeen sitten vielä yksi Concerta, katsotaan mikä vaikutus sillä on tänään. <br /><br />Aiemminhan söin 54mg kerran päivässä. Nyt muutettiin näin, koska psykiatrit arvioivat, että saatan olla ylistimuloitunut, kun on vielä efexorkin stimuloimassa. Tämä kuulemma voisi selittää sen, että neurologiset testit onnistuivat paremmin ilman C:tä kuin sen kanssa. Olen kyllä itsekin havainnut, että sillä annoksella homma meni vähän yli, muutuin flekusta hyperiksi, mikä ei liene tarkoitus, vaikka paremmin arki sujuikin kuin ilman. <br /><br />Semmoinen vielä jännittää kovasti, kun alettiin vähentämään efexoria. Viime viikko oli ihan ok, kun vähennettiin 150mg:sta neljännes pois. Tänään vähensin sen puoleen ja se ei ole aiemminkaan ollut riittävä määrä, siis noin masennuksen kannalta. Entä jos masennun taas? Cipralex kuulemma annetaan tilalle, kun E on purettu kokonaan, mutta meneekö siinä taas viikko tolkulla, ennen kuin alkaa vaikuttamaan. Mulla ei nyt olisi yhtään aikaa masentua, joulukin tulossa ja kaikkea.<br /><br />Sivuvaikutukset toki pelottaa myös, pelkästään lääkkeen unohtaminen yhdeltä päivältä aiheuttaa sellaisen masennus- ja ahdistusolotilan, etten ole sellaisesta kärsinyt edes ilman lääkitystä. Myös sydämentykytykset kuuluvat asiaan ja saattavat kestää jopa kolme päivää, kokeiltu on. Toivon todella, että tämä neljännes kerrallaan vähentäminen ei toisi sivuvaikutuksia ainakaan kovin voimakkaina, mutta varaudun pahimpaan...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-17878129173938723102009-11-17T08:15:00.004+02:002009-11-17T13:08:19.043+02:00UnohduksiaVoieivoieivoiei, EI TAAS!<br /><br />Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa unohtaneensa jotain tärkeää? Milloin se on lääkäriaika, milloin kampaajalle meno. Tai jonkin oleellisen tavaran unohtaminen kotiin, kun sitä vartavasten olisi tarvittu. Yhtä kaikki, asia jolle ei voi enää yhtään mitään ja joka harmittaa ja hävettää ihan vietävästi.<br /><br />Minun piti aloittaa koiran kanssa kurssi. Piti mennä teoriakerralle muutama viikko sitten, mutta en löytänyt koulutuspaikkaa (että muuten ärsyttää talonnumerot joita ei navigaattorikaan löydä!). Sitten piti mennä ensimmäiselle kurssikerralle viime perjantaina, mutta yllätys yllätys, muistin sen vasta eilen. Että minua suututtaa. Miksi AINA käy näin?! <br /><br />No, onneksi olin unohtanut maksaa laskunkin...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-50913680912185391122009-11-16T10:20:00.002+02:002009-11-16T11:01:46.265+02:00Järkevää?Minulla on vakituinen, hyvä työ. Olen ollut täällä jo puolitoista vuotta, jota en olisi ikinä uskonut. Minulla ei ole koulutusta, joten tämä on ihan oikeasti onnenpotku. Minulla on välillä apulaisena merkonomeja ja tradenomeja. Tämä kertonee, että minulla on todella käynyt tuuri kun olen saanut tämän paikan peruskoulupohjalla. Pitäisi olla tyytyväinen, kiitollinen ja arvostaa. <br /><br />Kuitenkin näin hyvä vakituinen työ tuntuu enemmän vankilalta kuin onnenpotkulta. Aiemmilla työpaikoilla ei ole ollut väliä, niissä ei ole ollut mitään kiinni pitämisen arvoista. Ja se vapauden tunne oli ihana. Jos joku oli ärsyttävä tai sain jonkun paremman idean, pystyin vain lähtemään, eikä koskaan tarvinnut katua. Mitä nyt CV näyttää vähän tökeröltä.<br /><br />Nyt on kaikki toisin. Eihän tästä työpaikasta ole <em>järkevää</em> lähteä. Perustin kesällä oman yrityksen ja olisi ihana kokeilla siipiään muuttamalla se kokoaikaiseksi. Katsoa ja kokeilla pärjäisikö sillä. Mutta en minä voi, koska jos siitä ei tulekaan mitään, en tule koskaan saamaan vastaavaa työpaikkaa. Olen moneen kertaan meinannut lähteä ovet paukkuen, koska minua on kohdeltu mielestäni epäoikeudenmukaisesti tai olen muuten vain ahdistunut. En ole kuitenkaan lähtenyt, koska eihän se nyt ole <em>järkevää</em>.<br /><br />Joku voisi ajatella, että tämähän on hyvä juttu, jääpähän kaikki typerät päähänpistot pois. Sitäpaitsi onhan tämä suuri edistys, että <em>minä</em> ajattelen mikä on järkevää ja mikä ei ja kykenen jopa toimimaan sen mukaan. <br /><br />Mutta onko se hyvä juttu, että joudun jatkuvasti hillitsemään itseäni, nielemään ahdistumiseni ja nöyrtyä? Tätäkö tämä loppuelämä nyt sitten on? Saanko ikinä enää tehdä mitään spontaania vai tuleeko minusta järkevä ja nöyrä aikuinen? Entä jos en halua? <br /><br />Yhteiskunta ainakin on tyytyväinen, taas yksi ongelmatapaus saatu oravanpyörään, olemaan tuottava ja hyödyllinen...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-83214254234857735552009-11-16T08:20:00.002+02:002009-11-16T08:22:47.897+02:00Tyhmä ja yksinkertainen?Eräänä päivänä kieriskelin jälleen itsesäälissä ja itkin, ettei mulla varmaan mitään häiriötä ole, olen vain tyhmä ja yksinkertainen. Mieheni lohdutti sanomalla, että "et sinä voi olla tyhmä ja yksinkertainen, tyhmät ja yksinkertaiset eivät kyseenalaista asioita, sinä taas kyseenalaistat ihan kaiken".<br /><br />Hih, mun rakas...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-70882072143247697892009-11-13T11:31:00.002+02:002009-11-13T11:55:36.976+02:00Pettymyksen- ja kritiikinsietokykyEilen työkaveri tuli valittamaan virheestä jonka olin tehnyt. Hän oli minusta aivan kohtuuton, enhän minä tahallani virheitä tee. Niinpä ensimmäinen reaktioni oli, että nyt irtisanon itseni, haen saikkua loppuajaksi ja etsin uuden työn, ihan mitä vain missä ei tarvitse olla tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä. <br /><br />Nyt olen jo oppinut, ettei siitä seuraa mitään hyvää, joten kykenen hieman paremmin hillitsemään itseni. Mutta hyvin alkanut päivä meni pilalle. Aamupäivällä olin todella aikaansaava ja olin suunnitellut jatkavani samalla linjalla loppupäivän, että saisin purettua tuota työmäärää. Mutta ei, en kyennyt tekemään enää yhtään mitään, raivosin vain pääni sisällä ja surffailin netissä, mistään muusta ei tullut mitään vaikka yritin. <br /><br />Tajusin, että sen lisäksi että olen huono kestämään pettymyksiä ja kritiikkiä (ja liioittelemaan niitä mielessäni), niin minun on pakko toimia sen eteen välittömästi. Eli en jää itsekseni itkeskelemään, vaan sen sijaan alan hetkeäkään miettimättä tekemään radikaaleja ratkaisuja. Impulssikontrolli pettää, enkä saa tilannetta hallittua muuten. Valitettavasti tämä johtaa usein pahempaan suohon ja lopulta aina kaduttaa, että tein yhtään mitään. Sitten taas jos en toimi, niin muutun toimintakyvyttömäksi ja ahdistun, koska on kokoajan kuitenkin se pakottava tarve toimia. Tahtoo psykoterapiaan. :(..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-81209039222401076362009-11-12T13:25:00.003+02:002009-11-12T13:35:10.985+02:00Sittenkin jotain ihan muuta?Äh, eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Nyt on tutkittu ja ihmetelty ja psykiatri jopa pähkäili asiaa neljän muun asiaan perehtyneen psykiatrin kanssa ja lopputulos on, ettei kukaan tiedä vieläkään mikä mulla on. Vaihtoehdot ovat tällä hetkellä epävakaa persoonallisuus, adhd tai muu kehityksellinen häiriö.<br /><br />Uusin idea oli nyt sitten se, että laitetaan minut kahdeksi viikoksi osastolle tutkittavaksi. Oikeasti, apua. Tammikuussa pitäisi nyt sitten mennä sinne ihmettelemään. En tiedä mitä siellä tehdään tai miten tutkitaan, lääkärin ja psykologin haastatteluja ainakin ja sitten on tarkoitus että näkevät impulssikontrollin hallintaani ja muuta sellaista. Mä en kyllä usko, että olen siellä ollenkaan sellainen kuin normaaliarjessa. No ehkä ne osaavat ottaa sen huomioon.<br /><br />Lääkityskin otetaan siksi aikaa pois. Nyt alettiin vähentämään Efexoria, joka on kyllä hyvä asia, koska se on ihan hullu lääke, järkyttävät vieroitusoireet jos unohtaa yhtenä päivänä ottaa. Ja siitä huolimatta unohdan n. kerran viikossa ottaa sen, joten on ollut tuskaista sen kanssa. Concerta jää sitten vasta pois ja en mä sillä varmaan mitään teekään, kun ei tarvii olla sitten töissä tai muuten sosiaalinen ja jaksava, voin sitten maata sängyssä kuin lahna ja kiukutella hyvällä omatunnolla, jos pitää tehdä jotain ärsyttävää.<br /><br />Sounds like a plan.<br /><br />Sitä paitsi mun blogilla on ihan tyhmä nimi nyt, saakohan sen vaihdettua? Kun add ei ole edes vaihtoehto enää, eikä adhd:stakaan ole takeita. Mä perustan kohta uuden blogin, "epävakaa sekopää"...add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-49766643149631872552009-08-20T08:53:00.000+03:002009-08-20T09:28:01.116+03:00Neuropsykologiset testitKävin neuropsykologisissa testeissä. Oletin niiden menneen huonosti ja palautetapaamisessa olin valmistautunut kuulemaan kuinka mulla on vaikeuksia yhdessä jos toisessakin asiassa. Ne testit kun oli oikeasti kamalat ja tuntui, etten selvinnyt niistä tehtävistä yhtään. Totuus kuitenkin oli, että olen keskitasoa, joissain kohti keskitason ylikin jopa. Asiat jotka sieltä nousivat esiin, oli huolimattomuus ja hutilointi, sekä sanallisen muistin kuormittuminen, jolloin asioita menee ohi. Visuaalinen muisti on kuitenkin hyvä. Mitään neuropsykologisia poikkeavuuksia ei ilmennyt.<br /><br />Ristiriitaisia tunteita herätti nuo tulokset. Ensin olin pettynyt. Eikö mussa olekaan mitään vikaa? Olen siis ihan normaali, keskinkertainen ja minulla ei pitäisi olla mitään ongelmia. Tämä on pahinta mitä voi kuulla sen jälkeen, kun on juuri havahtunut vuotta aikaisemmin tajuamaan, ettei olekaan tyhmä ja laiska, vaan kaikkeen tähän on syy. Olenko siis sittenkin tyhmä ja laiska?<br /><br />No, psykologin mukaan en. Se sanoi, että tämä testi todistaa nimenomaan sen, että en ole tyhmä, mulla on vaan ongelmia motivaatiossa, mun on vaikea muistaa asioita kuuntelemalla ja lukemalla, ja mä hutiloin. Sanoi myös mun selkeästi alisuoriutuneen peruskoulussa. Mun keskiarvo oli 6,4 ja kysyin paljonko se olisi näiden tulosten perusteella pitänyt olla ja psykologi oli sitä mieltä, että noin 8.<br /><br />Mutta se kuitenkin painotti sitä, että ei mua välttämättä saa laitettua mihinkään kategoriaan, kun diagnostiset kriteerit on mitä on, sanoi että 20 vuoden päästä voi olla toisenlaiset kriteerit, mutta näillä mennään nyt.<br /><br />En tiedä olenko tyytyväinen vai masentunut. Riippunee seuraavasta tapaamisesta, jossa kaikki nämä testitulokset ja haastattelut ym. kootaan yhteen ja mietitään diagnoosia. Syyskuuta odotellessa…..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-35305376890766506762009-07-22T13:25:00.002+03:002009-07-22T13:36:17.457+03:00LomastressiäKerrakin Taysissa ollaan nopeita ja pääsin jo käymään nk. Scideissä, eli psykiatrisissa haastatteluissa. Minulta kyseltiin kaikkea persoonallisuuteen ym. liittyvää (kuten kuuletko ääniä joita muut eivät kuule, hih). Parin viikon päästä sitten vielä psykologiset testit, pääsen varmaan tulkitsemaan mustetahroja. Jos sitten vihdoin ja viimein palattaisiin siihen adhd:n tutkimiseen mitä varten sinne menin. Tai sit toteavat mun olevan muuten vain päästäni vialla. Kauheeta muuten jos kävisikin niin. "Joo, sulla on skitsofrenia, suljetulle."<br /><br />Mutta nyt ei stressata sitä, nyt on nimittäin LOMA! Uskomatonta, olen ollut niin kauan samassa työpaikassa, että mulla on loma. Aika hieno tunne. Tosin hirvee lomastressi kun tuntuu että päivät valuu hukkaan kun ei ole mitään tekemistä. Välillä tuntuu, että ihan sama olisi olla töissä, en mä sielläkään muuta nyt kesän aikana ole tehnyt kun roikkunut netissä ja hoitanut muutaman pakollisen homman silloin tällöin.<br /><br />Ei mulla ole mikään tarve olla edes mitenkään superaktiivinen, haluan vain tuntea kesän. Haluan käydä rannalla, jätskillä, uittamassa koiria, pelaamassa minigolfia, juoruta terassilla kavereiden kanssa, ottaa aurinkoa ja lukea hömppälehtiä, ratkoa ristikoita sadepäivinä, grillata. Ääh, miksi aika valuu hukkaan? Miksi minä en saa mitään aikaiseksi? Miksi sääkin on niin tappavan tylsä, ettei edes ulkona viitsi olla? Miksi minä teen aina kaikesta näin vaikeaa?..add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8015574123840764271.post-27379098939810585532009-07-08T12:27:00.004+03:002009-07-08T13:06:44.255+03:00Diagnoosia odotellessa..Kävin tänään erikoislääkärin ja psykologin haastattelussa. Otin pyynnöstä mieheni mukaan ja aikaa oli varattu 2 tuntia. Oletin (tyhmä minä), että minut olisi haastateltu perinpohjin ja päätetty sitten pääsenkö neurologisiin tutkimuksiin. Ja paskan marjat. Samat pintapuoliset kysymykset ne kysyivät mihin olen vastannut jo lääkärille, neurologille, psykologille ja psykiatrille. Pikkuisen turhauttaa, kun samat asiat selittää aina eri ihmiselle ja mikään ei etene mihinkään. Eikä se käynti edes kestänyt kuin 45 minuuttia, joten voitte kuvitella miten paljon ne saivat minusta irti siinä ajassa.<br /><br />Turhauttavaa on myös se, että kukaan ei tunnu uskovan että kyseessä on adhd, tuntuu että kaikki kysymykset kysytään vain siksi, että voitaisiin todistaa että mulla on jotain ihan muuta. Takerutaan ihmeellisiin asioihin ja aletaan vänkämään, että ihan hyvin mulla voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vaikka tiedän ettei ole, olen psykiatrilla tehnyt testejä ja itsekin lukenut netistä asiasta ja mikään ei viittaa siihen. Mutta pääasia taitaa olla keksiä joku muu selitys mun tilanteelle, kun adhd, vaikka siinä kaikki loksahtaisikin kohdilleen.<br /><br />Mulle tehdään nyt sitten kunnon psykiatriset tutkimukset. Käyn pari kertaa haastattelussa, jossa käydään läpi koko mun elämä ja sitten menen puolipäivää kestäviin psykologisiin testeihin. Ja sitten katsotaan taas eteenpäin. En vaan ymmärrä miksei ne voi laittaa mua suoraan neurologisiin tutkimuksiin ja sen jälkeen noihin muihin, jos tarvetta. Ai niin, koska eihän mulla voi olla adhd:ta....add-positiivinen..http://www.blogger.com/profile/13889870243566830536noreply@blogger.com0