Diagnoosia odotellessa..

Kävin tänään erikoislääkärin ja psykologin haastattelussa. Otin pyynnöstä mieheni mukaan ja aikaa oli varattu 2 tuntia. Oletin (tyhmä minä), että minut olisi haastateltu perinpohjin ja päätetty sitten pääsenkö neurologisiin tutkimuksiin. Ja paskan marjat. Samat pintapuoliset kysymykset ne kysyivät mihin olen vastannut jo lääkärille, neurologille, psykologille ja psykiatrille. Pikkuisen turhauttaa, kun samat asiat selittää aina eri ihmiselle ja mikään ei etene mihinkään. Eikä se käynti edes kestänyt kuin 45 minuuttia, joten voitte kuvitella miten paljon ne saivat minusta irti siinä ajassa.

Turhauttavaa on myös se, että kukaan ei tunnu uskovan että kyseessä on adhd, tuntuu että kaikki kysymykset kysytään vain siksi, että voitaisiin todistaa että mulla on jotain ihan muuta. Takerutaan ihmeellisiin asioihin ja aletaan vänkämään, että ihan hyvin mulla voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vaikka tiedän ettei ole, olen psykiatrilla tehnyt testejä ja itsekin lukenut netistä asiasta ja mikään ei viittaa siihen. Mutta pääasia taitaa olla keksiä joku muu selitys mun tilanteelle, kun adhd, vaikka siinä kaikki loksahtaisikin kohdilleen.

Mulle tehdään nyt sitten kunnon psykiatriset tutkimukset. Käyn pari kertaa haastattelussa, jossa käydään läpi koko mun elämä ja sitten menen puolipäivää kestäviin psykologisiin testeihin. Ja sitten katsotaan taas eteenpäin. En vaan ymmärrä miksei ne voi laittaa mua suoraan neurologisiin tutkimuksiin ja sen jälkeen noihin muihin, jos tarvetta. Ai niin, koska eihän mulla voi olla adhd:ta..