torstai 2. heinäkuuta 2009

Pennuntuoksua ja tehokkuutta

Nyt minä kyllä hehkutan vähän. Meille muutti sunnuntaina koiranpentu, pikkuinen Mörkö. Joo joo, piti ottaa pentu vasta lomalla, mutta enhän minä sille mitään mahda, jos hän on luovutusiässä jo nyt. Hyvin meillä on silti mennyt, vaikka jouduinkin jättämään kakaran heti työpäivän ajaksi yksin.

Pentu tekee kyllä minulle hyvää ja nimenomaan vaikuttaa add-oireisiin. Huomasin saman jo edellisen koiran kanssa. Normaalisti töiden jälkeen ulkoilutan koirat ja sitten lösähdän sohvalle, istun koneella, enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Yleensä mies laittaa ruuankin, koska minä en vain saa itseäni pakotettua niin tylsään toimintaan, vaikka kuinka haluaisin olla pirteä ja energinen ja tehdä kaikkia tappavan tylsiä hommia intopiukeena.

Nyt kuitenkin pennun kanssa pitää olla jatkuvasti skarppina, se on kuin pieni lapsi, kokoajan saa olla katsomassa ettei tee pahojaan ja viihdyttää sitä ja ravata sen kanssa ulkona tunnin välein. Ja kun elämä on hektistä, saan paljon enemmän aikaiseksi. Kun tulen pissattamasta sitä, laitan sille ruuan valmiiksi, samalla tulee siivottua keittiö ja heitettyä pyykit koneeseen.

En oikein ymmärrä mistä se energia tulee. Samalla tavalla kävi, kun toimin vielä eräässä yhdistyksessä ja tuli kauheita kriisipaniikki tilanteita mitä piti setviä ja järjestää. Hoidin ne kunnialla ja täysin skarppina läpi ja siinä sivussa imuroin kämpän, pesin vessan ja siivosin hiirten terran, eikä edes tehnyt pahaa. Ja sitten kyllästyin, kun kaikki muut olivat niin ärsyttävän hitaita ja tehottomia ja mun piti jatkuvasti hidastaa tahtia, kun kaikkia asioita piti vatvoa niin kauan, vaikka itse olin keksinyt täydellisen ratkaisun aikaa päivää sitten. Turhauttavaa.

Niin, ja iltaisin nukahdan melkein heti. En pyöri tuntia sängyssä ja heiluttele jalkoja. Mies inhoaa tätä tapaa yli kaiken ja huomauttaa siitä minulle noin sata kertaa illassa. Mutta kun en mä huomaa itse, että aloitan aina uudestaan sen heilumisen muutaman sekunnin päästä.

Pitääkö minun järjestää elämäni uusiksi niin, että aina on hullu kiire, kriisi ja paniikki päällä. Silloin minä olen niin kuin muut. Paitsi tehokkaampi.

2 kommenttia:

  1. Näin se meillä toimii, tervetuloa "kerhoon". :-)

    VastaaPoista
  2. Adhd:n puolisona en voi olla ihailematta sitä kärsivällisyyttä ja omistautumista, mitä hän osoittaa lemmikeillemme. Niiden kanssa hän on huolehtiva ja aikaansaava, siivoaa, ruokkii, hoitaa ja järjestää. Minä huolehdin kyllä ilomielin sitten muista kotihommista, koska mielestäni hän tekee henkisesti raskaimmat työt meillä ottaessaan vastuun toisten olentojen hyvinvoinnista. :-)

    VastaaPoista