Juuttumisia

Välillä ärsyttää juuttuminen. (Tuo sana muuten näyttää hölmöltä kirjoittaessa.) Juutun hyviin ja huonoihin juttuihin. Hyviin lasken innostumiset asioista ja huonoihin negatiiviset tunteet.

Tällä hetkellä olen juuttunut koiranpentujen myynti-ilmoituksiin. En kykene edes työntekoon, kun on pakko päivittää eri myyntipalstoja. Nentti (=normaali ihminen) varmaan kävisi nuo sivustot läpi kerran tai kaksi päivässä, minä käyn ne läpi kymmeniä kertoja päivässä. Rasittavaa, mutta minkäs teet. Eilen mietin, että mitenköhän sitä selviää taas elämästä kun se pentu on varattu, mitä minä sitten teen?? Mieskin meinasi hermostua kun oli vasta harkitsemassa koiranpennun ottoa, niin meinasi jo kieltää koko jutun "kun sä oot nyt jo tuommoinen!".

Edellinen juuttuminen koski talon ostoa, puolisen vuotta katselin ok-taloja useita kertoja päivässä, kunnes helmikuussa se oma talo löytyi. Sitä ennen taisin jumittaa AD/HD-asioissa, silloin kun tajusin, että tämä minua vaivaa ja piti selvittää siitä ihan kaikki.

Mutta kai minä tarvitsen tätä. Aina pitää olla joku projekti, jotain mitä odottaa, jotain mistä innostua. Harmi vain, ettei se ikinä pysy kohtuuden rajoissa. Mutta eipä taida käsite kohtuus olla addille olemassakaan.