Nimittäin syödä. Oon niin kyllästynyt koko touhuun, ettei tosikaan.
Töissä pitäisi puolen päivän aikoihin pitää ruokatauko. Ihan kiva, mielelläni häippäsen työpisteeltäni pois hetkeksi. Mutta minne? Voi luoja sitä tuskan määrää, kun pitäisi keksiä mitä sitä taas söisi. Liioittelematta minulla menee tunti tai toinenkin joka päivä tätä asiaa pohtiessa. Vääntelehdin tuolissani, enkä pysty keskittymään työntekoon, mistään ei tule mitään. Miksi, voi miksi minun on pakko syödä? Alkaa olla jo iltapäivä ja maha huutaa armoa, lähden kävelemään vailla päämäärää, tuskailen vielä ulkona valinnan vaikeutta ja lopulta päädyn taas ostamaan seitsemällä eurolla paninin ja juoman, vaikken edes haluaisi.
Eväät on auttaneet tätä ongelmaa hieman, silloin ei tarvitse miettiä yhtään mitään, senkus marssii kahvihuoneeseen ja lappaa ruokaa napaansa. Paitsi jos ei teekään mieli.
Töiden jälkeen istumme miehen kanssa autossa matkalla kotiin. Alkaa jokapäiväinen keskustelu.
Mies: "Mitäs me tänään syödään?"
Addi: "En tiedä."
Mies: "No mitä sun tekee mieli?"
Addi: "En tiedä, keksi sä."
Mies: "No käykö jauhelihakeitto?"
Addi: "Ääh, ei mun tee mieli."
Mies: "No entä lihapullat?"
Addi: "En mä jaksa tehdä."
Mies: "Sano sitten mitä sä haluat."
Addi: *istuu hiljaa 10 minuuttia*
Addi: "Onks pakko syödä jos ei haluu?"
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti