Että sapettaa. Tulen töihin ja asiakkaalta tullut heti sähköpostiin suoranainen vittuiluviesti. Kyllähän minä sen virheen tein, mutta olen sitä nyt noin sataan kertaan pahoitellut ja selittänyt syyn ja kyse ei ole mistään elämää suuremmasta asiasta kuitenkaan. Hyvin alkoi siis tämäkin viikko, ihan kuin viime viikossa ei olisi ollut tarpeeksi kestämistä.
Tällä hetkellä masentaa. Vielä pari viikkoa sitten kaikki oli hyvin, olin viimein alkanut toipua masennuksesta, minulla ei ollut mitään muistikuvaa millaista oli jaksaa tehdä töiden jälkeen jotain muuta kuin toivoa, että olisi jo ilta ja pääsisi nukkumaan ja samalla kuitenkin toivoa, ettei aamu tulisi. Ja sitten minä löysin elämän ilon. Minä jaksoin!
No addimaiseen tapaani tietysti päätin ottaa kaiken ilon tästä irti ja tehdä asioita joita todella haluan. Haluan toimia eläinten hyväksi ja koska tapani on kaikki tai ei mitään, tuli minusta äkkiä erään yhdistyksen hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja ja otinpa yhden vastuutehtävänkin siihen lisäksi. Ihanaa, nyt riittää tekemistä ja saan purkaa energiani johonkin hyödylliseen! Ja paskan marjat. Kaksi viikkoa ja ihmiset ovat ihan kypsiä minuun. Ja minä en tajua miksi, en minä ole hoksannut tekeväni taas jotain väärin. Olen auttanut eläimiä tässä lyhyessä ajassa enemmän kuin he yhteensä ja silti minun toimintaani kritisoidaan.
Olen kuulemma liian hätäinen. Tulin mukaan liian nopeasti ja teen liian hätäisiä ratkaisuja. Mä teille hätäiset ratkaisut näytän. I quit.
ESOEM
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti