Minä en tunne käsitettä kultainen keskitie. Minulle asiat on kaikki tai ei mitään, nyt tai ei koskaan, täysillä tai ei ollenkaan. Kaikki välimuodot tappavat minut tylsyyteen, tekevät hommasta kuin hommasta puurtamista, pakkopullaa, eikä motivaatio enää riitä.
En ymmärrä jahkailijoita, en millään. Mihin ne asiat miettimällä muuttuu? Minulla ne ainakin tuppaavat paisua aivan järjettömiin mittasuhteisiin, jos en toimi välittömästi.
Jos haluan koiranpennun, niin voin toki harkita asiaa puolivuotta. Tosin siinä vaiheessa haluan sitä niin paljon, että halkean. Ja olen hankkinut pari hiirtä ja possua siinä välissä aikani kuluksi.
Jos minä suutun jollekin, voin toki miettiä muutaman päivän ennen kuin reagoin. Siinä vaiheessa pääni on kuitenkin jo räjähtämispisteessä, olen tuplasti niin raivoissani kuin aluksi ja olen suututtanut miehenikin siinä välissä, pahaa oloani purkaessa.
Joten ensi kerralla kun käsket minun olla hätäilemättä, mieti kaksi kertaa kannattaako.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei! Kiva että olet aloittanut blogin. Minua ainakin kiinnostaa lukea lisää :)
VastaaPoista