Tänään olen vellonut suuren ahdistuksen vallassa. Niin paljon hoitamatta jääneitä asioita, jotka kaatuvat pian niskaani. En tiedä miten selviän. Miksen voinut hoitaa niitä silloin kun oli aika? En voi kertoa tästä asianosaisille, minulla ei ole toimimattomuudelleni mitään selitystä. Tarvitsen tekosyitä! Tarvitsen terapiaa, jotta tämä kuvio ei toistuisi aina uudestaan ja uudestaan. Olen vältellyt näiden asioiden ajattelemista ahdistuksen vuoksi. Miksi välttelin, olisin saattanut kyetä selvittämään ne vielä! Nyt täytyy pakoilla, miettiä tekosyitä. Aikaa ei ole paljoa, kohta kaikki kaatuu päälle. Miten minä selviän? Miksi minulle aina käy näin?
Mies totesi tänään, että olin paljon iloisempi kun kävin töissä. Nyt kun hän tulee töistä kotiin, hän näkee iltapäivään asti nukkuneen, yhä aamujumitusta potevan väsyneen naisen, joka vain valittaa kuinka pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta mitään ei saa tehdyksi. Minä en haluaisi olla tällainen.
Tämä herätti minut pohtimaan. Oliko minulla oikeasti asiat paremmin ennen sairaslomaa? En usko. Silloin olin ahdistunut töissä. Silloin olin siellä paniikissa hoitamattomien asioiden takia, silloin velloin yksin ahdistuksissani kun en saanut mitään tehdyksi. Ei silloin ollut yhtään helpompaa, ahdistus vain hellitti kotona, kun pääsin pakoon sitä kaikkea.
Minä en tiedä mitä tehdä. Kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. En pärjää töissä, mutta en pärjää kotona sen paremmin. Yrittäjänäkään en pärjää, vaikka sitä tässä haparoiden koitan toteuttaa. Minusta ei ole tähän maailmaan, miksi minun ei voida jo antaa vain olla?
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tehräänpi semmoinen summa summarum edelliseen kirjoitukseen ja tähän nykyisimpään.. (karseeta asiatekstityyliä).
VastaaPoistaNoi sun unijuttu sydeemit kantsis sun myös tarkistuttaa,ettei olisi kyseessä uniapnea (mtnkn sua paremmin tuntien tämmöisiä latelemaan).
Kohdallani ylipaine-hoito on tuonut suoranaista "kirkastusta" elämään ja vastaavasti kertomasi kaltaiset "nukuin sitten pommiin ja lähdin tunnin päästä hakemaan kumppania töistä...", ovat jääneet hyvin paljon vähäisemmiksi,kunnes taasen tulee öitä,jolloin ei onnistu ennen nukahtamistaan laittamaan mokomaa maskia naamalle ja laitetta päälle.
Siskoni on käyttänyt yli vuoden sarastuslamppuja läpi vuoden, on kuulemma auttanut heräämiseen todella paljon.. (melamiinin vähyys tekee ihmisestä nukkumatin painajaisen.. vuori unihiekkaa heitettynä ja nukkumattia alkaa itteä uuvuttamaan).
Mitä loppu kyssääsi tulee.. jos sun annettaisiin olla niin eipä susta pian olisi mitä antaa olla omissa oloissaan. Jos ei kykene olemaan itselleen välillä armollinen niin muiden "armon" jakaminen tuntuu siinä vaiheessa suorastaan itse pirun töiltä..
Ei kukaan ole seppä syntyissään ja silti odotetaan ihmeitä niiltäkin, jotka haluavat vain pärjätä.
Usein teemme itsellemme ansoja, joihin niin mielellämme antaudumme. "Olen niin surkia tapaus, jospa laitan pääni viä hetkiseksi tyynyyn niin se unohtuu...." Sitten,kun huomaamme ettei niistä ole päässyt, yritetään kehitellä toisenlaisia virikkeitä, joilla jättää jokin asia ilmaan.. "kyl se hoituu ittestäänkin.."
Mitä tulee ansoihin.. Kävin asiakaspalautukseen langattoman nettitikun ja sopimukset.. Päivää ennen kuin sopimus olisi ollut 24kk sitova.. 2vkoa aikaa ja päivää ennen sain viedyksi postiin et ehken sittenkään tarvitse sellaista tälläisessä elämän tilanteessa. Ja ahdistusta sekin keräten sisuksiin sen ajan..
No joo.. Viisain on se joka on hiljaa eikä puhu kuin puhuteltaessa.. Siksi kait oon edelleen työttömänä ja harkitsen opiskeluja vakaasti..
(pahoitteluni tuollaisesta asiattomuusryöpystä sieluttomana ajanjaksona)