Valivalivali...

Alkaa taas kyllästyttämään koko elämä. Mulla ei oikeasti olisi aikaa, saati mielenkiinota tähän lääkkeen lopetukseen juuri nyt. Ymmärsiköhän se psykiatri mitä tämä tekee minulle, että en ihan oikeasti pärjää ilman lääkettä.

Olen kaiken lisäksi täysin työkyvytön, saikku olisi ainakin pitänyt määrätä, että saisin rauhassa kotona potea, enkä olla työkyvyttömänä töissä ja masentua sen takia entisestään. En saa tehtyä töissä yhtään mitään, Concertastakaan ei tunnu olevan juuri nyt mitään hyötyä. En jaksa enää olla edes ahdistunut, tilalle on tullut sellainen "ihan sama"-asenne, ei minua jaksa kiinnostaa jääkö työt tekemättä tai unohdanko vastata soittopyyntöihin. En jaksa stressata, koska en aio olla täällä enää helmikuussa. Ei ole enää mun ongelma. Ei ehkä kaikista fiksuin asenne, mutta juuri nyt en muuhunkaan kykene.

En jaksaisi edes kirjoittaa tätä, aivot ovat yhtä puuroa, mitään järkevää en saa sieltä pihalle, yhtä sumua vaan kaikki. Unohdin vieläpä ostaa loppuviikolle Efexorit, joten olen nyt ollut eilisestä asti kokonaan ilman. Ja tiedän etten saa aikaiseksikaan ostettua niitä, senhän takia tässä tilanteessa ollaan, siksi minä olen lopettamassa, kun en minä niitä koskaan muistanut ostaa ja sitten tuli vieroitusoireet. No, menkööt nyt kertarytinällä sitten tämä loppu, harmi vain että sydänoireetkin alkoivat. Tai en oikeastaan jaksa enää välittää siitäkään, en minä mitään pystyisi kuitenkaan tekemään.