sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Vapaus

Nyt sen päätin. Tein laskelmia, pohdin, väänsin ja käänsin ja lopulta sen päätin. Minusta tulee täysipäiväinen yrittäjä.

Ei tämä tästä miksikään lisää miettimällä ja jahkailemalla muutu, miksi siis odottaa? Jos minä en tee tätä nyt, niin koska sitten on sopiva aika? Ei se missään vaiheessa tule olemaan yhtään sen järkevämpää tai järjettömämpää.

Minulla on vapautunut olo. Kunhan vien sen irtisanomisilmoituksen töihin, niin minulla on jälleen kaikki ovet avoinna, en ole enää vakkarityön vankina. Minä voin tehdä mitä vain! Sitä paitsi aina minä olen selvinnyt, eikä maailma tälläkään kertaa kaadu, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan, sitten keksin taas jotain uutta, nyt minulla on vapaus se tehdä.

Päätin vielä tammikuun olla töissä, kun minulla on se osastojakso silloin mutta helmikuun alusta olen vapaa, silloin pääsen toteuttamaan unelmaani, sitä ainoaa asiaa jossa olen ikinä ollut hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti